Elikkä arkipäivät menee töissä ja kaikki vapaa-aika tekemässä kaikkea kivaa koska on todella vaikea jättää työasiat töihin.
Tilanne ei ole mikään ihanteellinen koska stressitaso on jossain niin ylhäällä että töissä aina huono olo.
Ilman miesystävääni en suoraan sanoen jaksaisi. Hän kannustaa ja sanoo että on vain väliaikanen ratkaisu. Niin kuin tämä onkin. Työpaikkoja tässä etsinkin 24/7. Ei tässä ole edes 15 viikkoa tätä työtä jäljellä.
Näissä tilanteissa huomaa heti kuka on oikeesti kuka on tuki ja turva.
Miesystävälle tulen olemaan ikuisesti kiitollinen. Että on jaksanut aina tukea vaikka en aina ole itse ollut reilu häntä kohtaan. Saanut niin monia näkökulmia tässä suhteessa yli 3 vuoden aikana ja ei voi muuta sanoa että olen onnellinen. Ollaan koettu niin paljon että tässä vaiheessa vaikka ei olekkaan niin montaa vuotta oltu niin kyllä sen toisen tuntee jo hyvin. Multa kysytään usein että enkö kyllästy. Jos olisin kyllästynyt niin mitä ihmettä minä sitten asuisin ja olisin onnellinen hänen kanssaan. Useinmiten jos ongelma on ollut niin kannattaa aloittaa että katsoo peiliin. Vaikka hyvin nuorina kaikki tämä alkoi, niin sillon sen jo huomasi koska jo silloin sitä antoi kaiken mahdollisen ajan toiselle. Ainoa mikä on ongelmana on että en tiedä miten näyttäisin hänelle kuinka paljon välitän ja kuinka tärkeä hän oikeasti on. ♥
Asiasta viidenteen. Ruokavalio on aika ok kun kumminkin olen tässä aika paljon ollut pelaamassa tennistä:)
Kun sai mustaa valkoiselle niin tuli jopa parempi olo. Tajusi todellisuuden. Elämä koostuu hetkistä. Ja 15 viikko kestän vaikka kuinka helposti. Varsinkin maailman ihanimman miesystävän ja ihanien ystävien voimin.
♥Sofia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Motivoi ? :)